Resized_IMG_20190817_173331_388_9323%5B1

Psalmi 25:4 Herra, neuvo minulle tiesi, opeta minulle polkusi.

Kaidalla tiellä ei ole ehkä paljon seuraa, mutta siellä on Jeesus. - Joyce Meyer. 

Yhtenä päivänä muistin koulunäkkileivän ja että sitähän tässä tekeekin mieli. Ruokakaupasssa tuskin pakettia sen kummemmin tarkastelee, - iloinen, värikäs! - mutta kotona oli aikaa katsoa paketin ulkoasua ja lukea tekstiä. Näkkäriä rouskuttaessa luin että tämähän on kuulunut suomalaisten lasten ja nuorten arkeen jo vuodesta 1963. Kaiken lisäksi, Koulunäkki lahjoittaa jokaisesta myydystä keltaisesta Koulunäkki Klassikko pakkauksesta 3 senttiä vähävaraisille lapsille ja nuorille harrastustoimintaan Hope - yhdessä ja yhteisesti ry: kautta. Ilahduttava tapa jälleen tehdä hyvää ilman että on suurikin hyväntekijä. Rouskuttava rukous: osta sinäkin jos siltä tuntuu.

Resized_IMG_20190823_131040_291_4614%5B1

Kestävyys. Kestävät tarinat ne ovat kultaa. Ne viehättävät minua kovasti, ikuisesti. Kestävät liitot, asiat, jutut, - kaikki sellaiset jotka kestävät ajassa kuin ajassa. Ei mennä joka tuulen mukaan, vaan pohditaan että kestääkö tuo idea, tuntuma tai homma oikeasti ajansaatossa. Kun trendit täällä näin suurella pöhinällä vaihtelee, niin Taivaan Isä suojelee. Niinkuin eilen suojeli, tänään ja huomenna suojelee - se sama, joka ei muutu.  Antaa maailman tuulten puhaltaa, ohi ne menevät kuitenkin. Mitä ilmiöt sitten ikinä jättävät jälkeensä, niin sen saamme kuulla ja nähdä jossakin Teema illoissa ja A- Studiossa, ehkäpä?

Herran pelko on viisauden alku, ja Pyhimmän tunteminen on ymmärrystä. Sananlasku 9:10 kertoo osuvasti sen, että jos ihminen ei tunne Pyhää, niin voikohan hänellä olla kestävää elämää, saati kehitystä? 

Resized_IMG_20190819_133532_215_6243%5B1

Herran pelko on pahan vihaamista. Jos ei nyt sitten ihan vihaa, mutta ainakin voi kiertää kaukaa.

Ajattelen niin, että minä oikeastaan juoksen Jumalan turviin ja iloon ennemmin kuin maailman tarjoamaan iloitteluun. Olen miettinyt viime päivinä sitä kohtaa raamatusta, että kun evankeliumi julistetaan kaikille kansoille niin sitten tulee loppu. Loppu on siis loppu. Mitä lie tapahtuu kun elämänantajamme, Luojamme vetää täältä kaiken toivon, rakkauden ja ilon pois? Kylmeneehän se useimpien sydän jo tässäkin ajassa, mutta entäs mitä se onkaan sitten? Toistan: Miten kauan ihmisen herkkä sielupolo kestää yksinään omin voimin, kun Pyhyys, kirkkaus, valo on poissa. Toivoisin että ihminen kääntyisi tänä aikana enemmän Jumalan puoleen. Ettei antaisi periksi, vaan etsisi Hänen kasvojaan.

IMG_20190421_091603_082.jpg

Yhtenä iltana kirsisääski lensi huoneeseen, kun lueskelin rauhassa kirjaa. Huomasin että se ei vaan pystynyt enää lentämään, ja tarkastelin syytä, ja kas, sen jalkaan olikin takertunut pölypallo. Hento sääski, ja hento pallo jalassa, mutta se riitti sille ansaksi ja loukoksi. Sain vedettyä pikkurillin kokoisen pölypallon pois siltä jalasta, mutta ei se suostunut menemään vedellä kasteltuun talouspaperiin (kuten muut aiemmin) vaan lenteli pakoon. Yleensä ne kiinnittyvät paperiin jopa juodakseen siitä, mutta tämä oli sinnikko vastustelemaan. Lipaston taakse piiloon, ja taas ylös, ja kun näki minut, niin taas piiloon. Itse asiassa tilanne oli jo huvittava. Minähän autoin jo sitä, mutta luottamus oli olematon! Lopulta se ei enää jaksanut, vaan hyppeli maassa ja yritti eteenpäin. No nyt se suostui paperin päälle ja kun aukaisin ikkunan, se sai kuin ylimääräistä voimaa lentää vapauteen. Sääski antoi opetushetken. Tuollaisiahan me ihmisetkin ollaan. Apua olisi tarjolla, pelastus, jos vain otamme vastaan. 

Onneksi toivoa on. Loppu hyvin, kaikki hyvin.