sunnuntai, 20. lokakuu 2019

Sunnuntaipullaa: Ansaa sekä Taunoakin - Telluksen eloa

Resized_IMG_20191020_094028_276_1177%5B1

Sunnuntaipullaa ja päivää... joka on yhtäkuin pullavan leppoisaa olotilaa. 

Solsidan alkaa jälleen uusilla jaksoilla ja hetihän se tunnari alkoi soida päässä. Moni voi olla enemmän kiinnostunut avaruuden mustista aukoista, ja muusta järkevästä, - kun minä vielä yritän oppia kaukaa katselemalla naapurielämästä, ihmisistä ja sen hauskoista kohelluksista Solsidanin muodossa. Solsidan: ihanaa, leppoisaa, hauskaa ja turvallista ruåttalaista. Hm. Tällä Telluksella tapahtuu yhtä sun toista, josta inspiroidutaan ja sitten purkitetaan vaikka tv-sarjoiksi. Kaikkea mitä sieltä tuutista tulee ei tietenkään kannattaisi alkaa katselemaan ja sillä päätänsä täyttämään. On hyvä varjella silmiään ja sydäntään. 

Resized_20191020_093408_200%5B1%5D.jpg

Pot pot potkut... Näenhän valoisan taivaan, näenhän valoisan maan. https://youtu.be/UuhpZbQljX4  

Kuva Ansasta ja Taunosta on kotitvstä kännykällä napsastu.

Kun hävisi Ansa ja Tauno, tuo toiveikas romantiikka, tilalle tuli Walking Deadit.

Vauvakato ja ilmastonmuutos. Siinäpä sitä päänvaivaa enemmän kuin tarpeeksi. Jokainen ihminen tekee molemmissa asioissa varmasti parhaansa, joten katse kohdistuu vaan omaan tekemiseen tai tekemättä jättämiseen. Tästä emme kuitenkaan pääse yli koskaan, eli: aina haetaan syyllistä tai syntipukkia asioille. Sellaista lyhytnäköistähän se on ruotia sitä että jotkut syyt syntyisivät ilman toistaan. Itsekkyyden leimaakin jaellaan muille - muttei koskaan itselle. Milloin se joku johtuu naisista, milloin se onkin lähtöisin miehistä tai nyt ruuasta mitä syömme. Vaikka onkin liuta osatekijöitä, niin kaikki ovat yhtä syyllisiä ilmastonmuutokseen, tai sitten - luovutaan pinnallisistakin silminnähtävistä syytteistä kokonaan. Teeppä niin tai näin, aina väärinpäin. 

Maailma on muuttunut, se on aina ollut muutoksessa, se muuttuu. Nuoret, tulevaisuuden toivomme yrittävät selviytyä sen vaatimuksista parhaansa mukaan. Jokaiselle sukupolvelle näyttää riittävän haasteensa.

Resized_IMG_20191020_094133_093_4210%5B1

Terve järki on voinut kuitenkin lentää sinne mustaan aukkoon, ja sanoi mennessään kuin Sykkeen lääkäri Holopainen:" Heihei.

Eräässä avaruusohjelmassa kerrottiin että Venus -planeetta aloitti oman ilmastonmuutoksensa, ja mietin että miten se sillä tavalla meni nyt tekemään ilman ihmisolennon avustamista. Voidaanko koskaan tietää siis täysin mistä kaikki johtuu, ja mitkä tekijät mihinkin vaikuttavat. Jos keksitään ilmastoystävällisiä asioita, niin sitten löytyy uusi ongelma ja kaikki tuntuu oireiden hoidolta. Mutta parempi tehdä jotakin ja yrittää. Energiasäästölampuissa on elohopeaa, se vähän puistattaa. Entäs Koboltti tuo uusi kulta, ja koska sähköautot... https://yle.fi/uutiset/3-10945360  Kobolttikuume nousee Lapissa. Entäs maatilat? En halua luopua niistä, mutta luopuvatko maatilalliset pakon edessä itse itsestään. Iiik, jättäkää ne lehmät nyt jo rauhaan.

Resized_20191020_093557_3096%5B1%5D.jpg

Näetkö silti valoisan taivaan, valoisan maan? Se on soluihin kirjoitettu tämä toivorikkaus ja usko tulevaan, kipinä Jumalan valosta. Sitä ei voi menettää, se on kuin tuore kevät joka tulee aina uudelleen - ja niin kauan kuin kevät tulee - on toivoa. Niin kauan kuin on elämää, on toivoa. Tämä maapallo on nyt suuremmissa käsissä. 

Resized_IMG_20191020_094238_625_3551%5B1

Valitusvirret 3:22-24

Herran armoa on, ettemme ole täysin tuhoutuneet, sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut. Se on joka aamu uusi, ja suuri on hänen uskollisuutensa. Minun sieluni sanoo: " Herra on minun osani, sen tähden minä panen toivoni häneen." 

Resized_IMG_20191020_092821_134_964%5B1%

lauantai, 19. lokakuu 2019

Elämän Goljatteja ja armorikasta siunausta

Resized_IMG_20191016_154927_476_3487%5B1

Vielä on lokakuu, mutta eipä aikaakaan kun heräämme jouluun...

Nyt on mieleinen haavekuvajainen, maatalon joulu ja joulupukkina näyttää lentelevän aika varmasti naapurin ylisuloinen ystävällinen koira. Tutkiskelin tätä seinävaatetta,( joka on oikeasti käsipyyhe ) ja laskeskelin lampaat ja possut ja kaikki. Tämä kuva ei siirry kevvääntullen kaappien kätköihin, eikä käyttöönkään, sillä se jää tämän eläinrakkaan haaveksijan sisustusunelmaksi seinälle ikuisiksi ajoiksi. Sillä selvä. No niin. Olisi tässä ollut aikaisemminkin "asiaa", vaan läppärit tuppaavat hyytymään kesken kaiken mutta nyt on uunituore peli alla, ja hyvin kulukee. Tällähän pääsee etenemään, asiat toimii, kuvat siirtyy ja se jos mikä ei tuo otsaan rypyn ryppyä. 

Raamatusta puhuttelevia asioita löysin taas.

Jobin kirjasta otan sitä loppua tähän, sillä siinä oli niin monia mielenkiintoisia kohtia ( raamattu on maailman paras kirja, ja jo yksittäinen jae voi pysäyttää, *innostus* :)

Job.42:12-17 Herra siunasi Jobin elämän loppuvaiheita vielä runsaammin kuin sen alkupuolta, niin että hän sai neljätoistatuhatta lammasta, kuusituhatta kamelia, tuhat härkäparia ja tuhat aasintammaa. Hän sai vielä seitsemän poikaa ja kolme tytärtä. Tässä vaiheessa on hauska huomata ettei poikien nimiä mainitakaan, vaan näiden kolmen tyttären. Job.42:14 Ensimmäiselle tyttärelle hän antoi nimen Jemima ( tunturikyyhky), toiselle nimen Kesia ( Kassia) ja kolmannelle nimen Keren-Happuk ( silmämaalisarvi tai ihomaaliputki) Kertooko nimien merkitykset tytärten ominaisuuksista, ja lahjoista kenties? Vilkas mielikuvitus toi Keren-Happukkista mieleen kosmetiikan parissa olevan naisen, jonka kauneudenhoitokin oli vailla vertaa, tyylistä puhumattakaan. No oma tulkinta ei kerro totuutta koskaan...

Koko maassa ei ollut niin kauniita naisia kuin Jobin tyttäret, ja heidän isänsä antoi heille perintöosan heidän veljiensä rinnalla. Siis rinnalla, - ei veljien jälkeen, tai sitten jos nyt jotain jäi jäljelle perinnöstä. Oppiko Job kaatopaikalla ollessaan, hylättynä ja sairaana jokaisen ihmispolon arvokkuudesta niin paljon että se sai tyttöjenkin puolesta miettimään tätä perintöä? Ja oliko Job ensimmäinen isä joka teki uudistusta perinnönjaon suhteen vai oliko hän aina toiminut niin? Jobin tyttäret saivat ilmeisesti myös paljon huomiota ulkoisista avuistaan, olivat maankuuluja kauneudessaan, koska se raamatussa erikseen mainitaan. (Näin mainitaan Esterin, Saaran ja monen muun, esimerkiksi vaikka Daavidin suhteen, jota kuvataan vereväksi ja kauniiksi näöltään). 

Job oli elämänsä loppupuolella kuitenkin onnellinen mies. Job.42:16-17  Tämän jälkeen Job eli vielä sataneljäkymmentä vuotta ja sai nähdä lapsensa ja lastensa lapset aina neljänteen polveen asti. Sitten Job kuoli vanhana ja elämästä kyllänsä saaneena. Tämä kuolla elämästä kyllänsä saaneena on varmasti monen toive. Kuolla läheisten, rakkaiden ihmisten ja elämää täynnä olevien lastenlasten lapsien ympäröimänä. 

Job, olet elämäni supersankari, sekä hyvän miehen esimerkki, että rakkaudellisen isän, isoisä malli nro yksi! Hänen kirjansa onkin tullut hyvin rakkaaksi minulle, Jeesuksen jälkeen. 

Resized_20191016_125048_8200%5B1%5D.jpg

Elämämme Goljatit ja muunlaiset miehet.

Laskeskelin Goljatin kokoa myös eräänä päivänä. 1.Samuelin kirja 17:4 Hän oli kuuden kyynärän ja vaaksan pituinen. Kyynärästä on kaksi pituutta: 1 kyynärä on 44,5 cm tai 52 cm, 1 vaaksa on 22 cm. Minä valitsin tietysti pitemmän kyynärän koska puhutaan Goljatista, ja siihen vaaksa vielä päälle niin tulihan sitä Goljatille mittaa. Tällä jättiläisellä oli painavat suojukset, ja uskon että hän oli todella vahva, kuin karhu ja ylikin. Mutta, Jumalan voiman avulla se Daavid päihitti Goljatin, suuressa uskossa. Daavid paimensi lampaita, mutta oli siellä kedolla kohdannut monia vaaroja ja tappanut karhun sekä leijonan. Rohkea, siitä Jumala varmasti tykkää. Uskossa vahva, siitäkin mielistyy.

Tämä on muistutus itsellekin, että olipa se "elämämme Goljat" kuinka suuri ja ärjyvä tahansa, niin uskonko kuitenkin että Jumala on suurempi ja hoitaa loppuun meissä aloittamansa kättensä työn? Minä uskon, ja se usko kasvaa.

Psalmi 16 on minullekin lupaus ja rukous. Mietiskelen joka sanaa, upotan ne sydämeen. Annan äänen raikua kodin sisällä niin, että ymmärrän, mitä siinä sanotaan. Jos epäilee sitä, että kuuleeko Jumala yleensäkään niin tässäkin sana lupaa että kyllä meidät nähdään ja kuullaan: Psalmi 33:13-14 Herra katsoo taivaasta ja näkee kaikki ihmiset. Valtaistuimeltaan hän valvoo kaikkia maan asukkaita, hän, joka on luonut heidän kaikkien sydämensä, hän, joka ymmärtää kaikki heidän tekonsa. 

Resized_IMG_20191016_124912_517_1878%5B1

Kodin ilme keittiössä on muuttunut aika leikkimieliseksi, sillä sekin on paikka mihin voin vaikuttaa ilman että maailma voi siitä päättää miltä se näyttää. Keittiö on kodin sydän.

Tämä aasikahvipannumyssy on ollut jo kesästä asti hilkulla lähteä mukaan verkkokaupasta, mutta nyt se on siinä. Tutkiskelin tätäkin kädentaitoa ja ajattelin melkeinpä heti että tässähän on se aasi, jolla Maria ratsasti Jeesusta synnyttämään. Nyt sillä on taivaallisen kaunis kukkaisviitta, koitos on ohi ja ilmiselvästi rauha sydämes.

Elämässä, kaikessa vaikeudessaankin on aina toinenkin näkökulma. Olen sitä mieltä että kaikkiin ongelmiin on ratkaisu, kunhan ei nojaa liikaa omaan ymmärrykseensä ja antaa sen paremman, taivaallisen näkökulman tulla esille. Malttia kuunnella itseään Korkeampaa, sitä tarvitaan, - kuuliaisuus on hyvä sana. Usein jälkikäteen elämän hurjatkin hetket voivat jopa naurattaa. Se on juuri sitä naurua, jolla Jumalakin nauraa vihollisilleen ja ne viholliset, elämänvaikeudet kaatuvat, pienentyvät hajoten kuin tuhka tuuleen. Me saamme suullamme nauraa tätä samaa naurua, ja muistaa aina ilo! Kun Kristuksen rakkaus on kaikkea tietoa ylempänä - emme tarvitse kuin rakkautta ja armoa toinen toistamme kohtaan. Kristuksen rakkaudessa on suurimmat avut, siunaukset ja kannustukset - kirkkauden tietous. Rajaton riemu!

https://youtu.be/7QWPQGjShFY     Voi mikä riemu! Pekka Simojoki 

maanantai, 7. lokakuu 2019

Puskaradion syys - sävelmiä

tirpat2.jpg

Meille on siunaantunut paljon pikkulintuja tänä syksynä. Tuijat, pensaat, puut ihan helisee tirppujen jutustelusta, kuin olisivat papukaijat porisemassa. Mistähän ne keskustelee? Niin vilkasta sirkutusta ja lentelyä on, että kun seisoskelin pihalla oli moneenkin otteeseen tulla yhteentörmäys. Viuh ja ohi mentiin lujaa. Liikenne on oikeasti ihan hurjaa. Voisin kuvitella tirppasten keskustelun liittyvän ruokaan, sillä eläimelle kaikkein tärkeintä on aina lämpö ja ruoka. Se takaa sen, että keväällä ollaan uusin voimin pesäpuuhissa. 

lintujen%20ruokinta.jpg

Puskaradio soi meidän pihalla ilouutista ja sävelmää; tulkaa tulkaa, tääl on ruokaa, ihmiset tuokaa ruokaa, kas kas, täällä on pönttöjä, pesäpaikkoja, ruokaa yllinkyllin, tännehän jäämme, eikä paikkaa ole parempaa.

Harakatkin tiirailevat puista, sitten liitävät paikalle ja pääsevät nappaamaan osansa. Pieni orava tuli ihan viereen ja katseli puussa ylemmällä oksalla kun täytin lintujen ruokinta automaatit. Kurret, ovatpa hekin oppineet että nää ihmisolennot tosiaan tykkää meistä ja ne sit tykkää vähän takaisin. Ikkunalaudalle oli tuotu iso käpy. 

tirpat1.jpg

Näissä kuvissa ovat vain nämä kaksi rohkeaa tinttiä, sillä hyvä se on tietenkin pitää ihminen pikkuisen loitommalla ihan varalta. Talitintit, sinitiaiset, töyhtöhyyppää, punarintaa, varpusta on nurkilla näkynyt. Punatulkkuja toivoisin tulevan myös. Oravat ja linnut, sulassa sovussa keskenään meidän pihalla. Ainakin on yksi paikka maailmassa josta itse voin tehdä pienen palan rauhaa ja linnunlaulua. Eipä tässä myöskään tarvitse miettiä mitä sitä harrastaa kevääseen asti: talipalloja, pähkinöitä ja siemeniä. 

syr%C3%A4n.jpg

Sydän sullekin.

Ei se yhteiskunta pyöri sillä tavalla jos kaikki ajattelee pelkästään itseään, sanoisi varmaan Ymmi Hinaajakin. Siitä taas, - hassua vaan - tulikin mieleen että Taivaan Isä muistutti minua eilen kohteista, joihin minulla on varaa antaa. Eikä se antaminen ongelma olekaan, mutta muistutus on paikallaan. 

Anteliaisuus on kummallisen ihmeellistä. Se antaa takaisin hyvän mielen antajalleen, jota ei rahallakaan voi ostaa. Kuin rakentaisi taivaallista kaupunkia, johon satsaa tässä ajassa, ja ehkä joskus saa iloiten nähdä sen tuomasta ikuisesta panoksesta. Anteliaisuuden kutsu on kaikille, ja aina voi aloittaa siitä mikä puhuttelee sydäntä eniten.

Iloista antajaa Jumala rakastaa. 

pihlaja.jpg

Katson pihlajan melkein lehdetöntä olemusta, mutta marjoja on sitäkin enemmän. Saisipa tätä syksyn ruskaa saada vaikka täysillä kolme kuukautta, ihan täydessä olemuksessaan. Voisin vain kävellä kahisevien kellankultaisten lehtien keskellä loputtomiin. Katsoa vaahteranlehtien värityksiä, ihmetellä hassuja sieniä. Taivaalla lentää joutsenten ja hanhien satojen lintujen muodostelmat. Mikä tuuri sekin, että kotimme on suoraan niiden lentoreittien alla. He etsivät aikansa parempia peltoja ja ruokapaikkoja, kunnes nostavat nokkansa kohti etelää. Mikä haikeus tuntuukaan niitä katsellessa - kun ne huutaen, ääntä pitäen lentävät isoissa auroissaan. Voima huokuu linnuista tänne maankamaralle asti, kuin lentoon lähtisin itsekin ja tulisi kiire pakkaamaan, matkustamaan. Niille se muutos on työtä, matkustusta vaaroihin - meille se on suuri ja mahtava luonnon näytös hetken ajan. Eivät ne liidä kohteeseen yksinään, vaan parvessaan. Lentäkää turvassa linnut, ja tulkaa takaisin keväällä. Ihmeellisiä ovat syyspäivät, kun ne oikein oivaltaa. 

Ruuturaitaa, uutta torkkupeittoakin taas aloitellaan... 

peitot%2C%20raidat.jpg

sunnuntai, 6. lokakuu 2019

Hengen mieli on elämä ja rauha

lakki%2Cs%C3%A4%C3%A4rystimet%2C%20kukki

Ensimmäinen myssy, jonka olen ikinä tehnyt. Se oli jopa sopiva päähän.

Lokakuu menossa ja olen unohtunut langoille. En suinkaan puhumaan vaan kutomaan ja virkkaamaan. Värejä pukkaa, mitäs muutakaan. Yritän luoda kokonaisuutta että sekä pipo ja säärystimet sopisivat kaulaliinoja myöten keskenään yhteen. Sitten "miespipokin" tehtiin. No ei se ole mikään miesmyssy kunhan mietin vaan että saako niin edes enää kirjoittaa... :)

Kuuluipa sitten ilmoille toive, että: "saiskos siihen kaulaliinan"? No mikä ettei. Tämä pipon päättely oli näissä hauska juttu, sillä se tekee päälaelle tuollaisen kukkasen, olkoon vaikka käytöskukkanen. Kun laittaa tämän pipon päähän, on aina kohtelias ja ystävällinen. Leikkimielisyys on mukavaa ja rentouttavaa tässä maailman ajassa. 

keijon%20lakki%2C%20muki.jpg

Mä aloittelen salaa tähän aikaan vuodesta aina vähän kotona joulunlaittoa, valoja ja muuta. Torttutaikina odottaa pakkasessa, ja ne tehdään tänä sunnuntaina huvin vuoksi. Hyppään yli halloweenit koska se ei lyö samaa tahtia mun sydämen kaa, kuin taas sydämeni sykkii sen elämänmyönteisen lokakuun, värikkään ruskan ja eloisuuden puolesta  - sen, minkä Luoja loi. Ei siinä ole sen kummempaa syytä miksi siis en halloweenista tykkää kuin se että en kiinnostu kuolemankauhuja juhlistamaan. Ainoastaan Disneyn karkki- ja kepponen-piirretyt hauskuuttaa lapsuuden ajoilta.

( Tokmannilta löytyi mieleiset käpyvalot, jotka sopivat taas kuin nenä päähän edesmenneen anoppini tekemiin joulusalusiineihin :) <3 

novita%20kahvet.jpg

Vietän Pyhäinmiestenpäivää sitäkin suuremmalla hartaudella, ja elämällä elämää eläviä varten. Muistelen aina hyvällä edesmenneitä ja poltan lyhtyjä puutarhassa, kynttilöitä sekä tuikkuja sisällä. Käymme haudalle viemässä öljykynttilät. On takkatulet ja hyvää vahvistavaa pataruokaa, jonka ääressä viipyä ja jutella rauhassa. Tunnelmointia tämä pimeä aika meille lahjoittaakin, sillä valo on läsnä vaikka marraskuun loska kohtapuolin ovella odottaa. Jumalan sana on valo, ja se valo ei katoa minkään pimeyden edessä.

Kun raamatussa puhutaan Hengen mielestä, joka on elämä ja rauha, - niin se elämä ja rauha on sydämeni ja sieluni parhain syke. Iloitsen elämästä, väritän sitä ja juhlin elämää.

Mutta sisustukseen takaisin. Olen kokonaisen vuoden niin joulussa, pääsiäisessä kuin kesässä yhtäaikaa- että sinänsä mulla ei ole mitään sisustustyyliä olemassa ollenkaan. Iloisesti järjestyksessä väritys sekä teemat, ja kipot oikeissa kaapeissa.

Tokmannilla oli ihana peltirasia, täynnä suklaata ja tuo lasinen kuusikoriste. Eilen aamulla se vaan jysähti päähän -hyvä kun silmät auki sain -että haluan tuollaisen jouluisen lasipallon, ja kas, sellaisia oli tullut kauppaan. 

joulusuklaa%2C%20maatuskat.jpg

Vaatteissa villatakit ovat ihania tähän aikaan, ennenkuin ihan paksua takkia päälle laitetaan. Mutta nyt on jo aika vilpoisaa ollut ja villatakit käyvät pikapyrähdyksille terassille kahvihetkille.  Ivanahelsinki villatakki somistettuna omaan tyyliin. 

Myssy päähän, helmet kaulaan, ja taas raitakaulaliina...

ivana%2C%20kaulaliina%2C%20lakki.jpg

Sitten yksi virkkaamalla tehty huivi, ruutupaidan kera. Koukussakin ollaan. 

ruutupaita%2C%20huivi.jpg

Neuloosi on edelleen voimakkaana ja ajattelin tehdä uuden myssyn. Paksumpaa lankaa ja puikkoja, jotakin naisellisen ihanaa ja kaunista. Hengen mieli sykkii suurempaa valoaan, ja on täynnä elämäniloa sekä rauhaisaa yhteiseloa.

Onko parempaa kuin että ihmistä suurempi lupaa sanassaan senkin, että Hänellä on meitä varten tulevaisuus ja toivo, rauhan ajatukset. Otan kiinni niistä lupauksista ja puhun elämäni ylle tätä parasta sanomaa. Ei minulla ole mitään hävittävää, vaan voitettavaa. Mikä mahtava tie, totuus ja elämä!

Sinä ja minä olemme suuria ihmeitä, joista voimme kiittää Luojaa. Ihmeellisiä ovat Hänen tekonsa, ja minun SIELUNI tietää sen. Psalmi 139:14

retro%2Cjouluvalot.jpg

sunnuntai, 15. syyskuu 2019

Elämänvärejä ja Jobin kirja

70178332_483283382525856_564145108816809

https://www.tv7.fi/vod/player/2253/    Jobin hetkiä surun ja suurien menetyksien ääreltä. Raamattu rakkaaksi ohjelman Jobin kirja 3/7 jakso, Mailis Janatuinen kertoo tuoreesti ja mielenkiintoisesti Jobista. Kuuntelinkin melkein yhteen pötköön Jobin kirjan seitsemän jaksoa. Olen kiitollinen että näitä TV7 arkiston helmiä saan katsella ja kuunnella, että meillä on oma Kristillinen tv-kanava. Kiitollinen ihmisistä, jotka tutkivat asioita ja osaavat avata raamattua niin että sen toinenkin ymmärtää. Kirjailija, lähetyssihteeri Mailis Janatuinen on empaattinen, ymmärtävä ihminen, ja hänestä loistaa kauniisti Kristuksen valo. 

Tässä kolmannessa jaksossa siis Jobin ystävät auttavat ja tulevat aluksi Jobin tueksi hyvin, surevat hänen kanssaan kokonaisen viikon sanomatta sanaakaan ja ovat täysillä läsnä. Mutta kuten aina ihmisen jaksamisella ja ymmärryksellä on rajansa toista kohtaan - niinpä asiat muuttuvat. Terästin korvat hörölle kohdassa, jossa Mailis Janatuinen kertoo kymmenen tapaa tyrmätä kärsivä lähimmäinen. Sanoilla on ollut ja tulee olemaan aina suuri merkitys elämässäni, ja jotenkin tuo kohta tyrmätä kärsivä ihminen tuntui niin pahalta. Kuinkahan monesti sitä itsekukin on tympääntynyt kuuntelemaan niin itseään kuin toisen samoja murheita. Sellaisia me olemme, ja onhan se mukavempaa kun on iloa, menoa ja hyviä päiviä. Jobin kirja on kuitenkin edellä aikaansa, (n.4000vuotta) sillä siellä tiedetään miten ihmistä on kuunneltava, kun vasta psykologiassa se on ollut tiedossa 100 vuotta.

Kärsivä ihminen ei jaksa kuunnella hyviä neuvoja, eikä pitkiä saarnoja, kohdata empatian puutetta, kuulla tyhjiä lohdutteluita, kokea syyttämistä, varoittamista, uhkailua, syyllisen etsintää, nähdä loukkaantujia omaa kärsimystä kohtaan, suukapulan asettamista, kärsimyksen vähättelijöitä tai valehtelijoita kärsimyksen laadusta tai syystä. 

Tulemmeko kuulluksi lopulta koskaan, kuten toivoisi. Joutuuko ihminen anomaan ja kerjäämään että saisi hitusen empatiaa osakseen? Ehkä tässäkin ajassa saavutamme sen pisteen että kaikki heikommat kärrätään kaatopaikalle pois silmistä ja mielistä...Koska olemme vain ihmisiä, me sekä itse hylkäämme että tulemme hyljätyiksi, tahtomattaankin sitä tapahtuu.

IMG_20190414_091008_822.jpg

Jobilta otettiin pois: kaikki omaisuus, lapset, perhe, hyvinvointi, elanto, ystävät ja terveys. Hän istuskeli paiseineen kaatopaikalla. Jobin kuitenkin tiedetään olleen raamatun hurskain mies, joten kyse hänen onnettomuuteen ei ollut hänen syntinsä, koska niitä ei ollut. (Tätä samaa ei voi ainakaan itseensä soveltaa) Mutta kyse on enemmän siitä että onko kaikki elämän onnettomuus, sairaudet, murheet aina omaa syytä, - niin sen yksin tietää vain Jumala. Emme näe taivaaseen, mitä siellä tiedetään ja mitkä tekijät ovat aiheuttamassa asioita. Missä kohtaa sitten elämäämme olemme saaneet ansaitsematonta pahaa osaksemme, jää lopulta nähtäväksi kun sen aika on. Lohdutus on se, että kaikki meiltä varastettu ja tuhottu voidaan antaa takaisin. Job sai kaiken takaisin, ja vielä enemmän joten se oli Happy End.

Jobin kirja kertoo myös siitä että hän uskoi Jumalaan silloinkin kun elämä murjoi pahasti, eikä vain siksi että häntä oli siunattu kaikella hyvällä. Pohdiskelin pitkään kuinka uskollinen Job oli Jumalaa kohtaan. Hän uskoi ja luotti, vaikka ihmiset hylkäsivät hänet.

IMG_20190427_104455_801.jpg

Olen päättänyt aikaa sitten että minäkin otan kaiken Jumalan kädestä.

Se on paras ratkaisu aina. Jos Hän antaa hyvää, niin otamme sen huononkin vastaan nurkumatta. Rehellisesti kuitenkin, ilman tekopyhyyttä. Jeesuskin otti vastaan meidän puolestamme kaikkea pahaa. Tämä kipujen hylätty ja halveksittu mies kärsi rangaistuksen puolestamme, vaikka se kuuluisi meille. Se tuntuu joskus niin yliluonnolliselta asialta ymmärtää, miten paljon Jumala meitä sittenkin rakastaa <3 kurimuksessakin.

Murheet ja surut eivät ole ikuista. Vain ilo ja valo ovat ikuista.